Otsikko

Tjänare allihopa eller en. Voisin avata tämän blogin nimeä. Mietittiin kaverin kanssa jossain vaiheessa patologista misantrooppia. Siinä olisikin surullinen olento. Paljon hauskempi otus olisi patologinen antilooppi. Kalevia on syntymästä asti kaihertanut tunne, että kaikki ei ole kohdallaan. Eräänä päivänä Kalevin isä vie hänet eläintarhaan. Kalevi näkee kaksi hevosen näköistä otusta kirmamassa aitauksessa, ja peli on menetetty! Luontaiset vaistot pulpahtavat pintaan ja Kalevi hypähtää kontilleen ja ravaa Korkeasaaren avaralle preerialle syömään ruohoa Aamuruskon nousuun saakka. Tässä on tarina nimen takana. Taustakuvana on Dalin teos, kosa Dali oli kingi, plus pihalla ku käki.

Saturnalia

Päätin näin yhtäkkiä miettiä joulua. Näin hauskan memen, jossa aattoa kuvailtiin Tarja Halosen, Timo Jutilan ja Ku Klux Klanin syntymäpäiviksi. Niin ja tietenkin myös Kristuksen.  Lisäksi itse messiaskin on syntynyt 24.12. Onnea Lemmy Kilmisterille, joka tuskin kuolee koskaan.
  Itse pidän joulusta, tai siitä mitä se nykyään itselleni on. Tärkeiden ihmisten muistamista ja hyvää ruokaa. Eikä alkuperäisessä merkityksessä Saturnaliassakaan mitään vikaa ole! Aurinkoa on aina hyvä juhlia. Se nyt kuitenkin mahdollistaa elämän tässä lähivuosina.
  Sellainen minkä joulusta saisi pyyhkiä pois, on joululaulut. Niitä rallatuksia en voi sietää. Toki löytyy poikkeuksiakin. Esim. Juicen Sika on kaikessa maanisuudessaan oikein piristävä. Nytkin näin joulupäivänä kuuntelen sinäputkesta Death-yhtyettä. Sisältöä löytyy vähän enemmän kuin Nissepolkasta.
Joulu on aivan älyttömän hyvää aikaa rauhoittua ja laittaa ajatuksiaan kondikseen. Olen tehnyt paljon musiikkia joulun aikana ja miettinyt mm. juuri uskoa, joka on joulussa nykyään hyvin piilossa. Ajatukset ovat muutenkin tuntuneet kovin kirkkailta joulun aikaan. Hyvää joulua jokaiselle.

Tonttu hangessa hiihtää, kohti puuroa kiitää.
Petteri pomppaa tielle, suoraan tontun reitille.
Tonttu joutuu vesliirtoon, ei lähde enää nousukiitoon.
Väistää poron juuri ja juuri, nyt vastassa on muuri.
Tonttu törmää seinään kuin pallo, tontulta halkeaa kallo.
Tonttu kuoli pois, joku häntä ehkä surra vois.
Tarinan opetus: Käytä kypärää kun hiihdät.
ps. Syvällistä, eikö?

Toinen tekstini ja lupasin rupatella musiikista. Aloitetaan omasta uranpoikasesta. Olen soittanut kitaraa n. kahdeksan vuotta ja en kotona paljon muuta teekään kuin soita. 10 000 tuntia treeniä tekee kuulemma asiantuntijan, joten siihen tähdätään. Soittamiseni koostuu tekniikan harjoittelusta ja omien kappaleiden väsäämisestä. Säveltäminen onkin musiikissa kaikkein ihaninta. Se on minulle tärkein ilmaisutapa. Uskomaton fiilis nähdä innostuneet katseet yleisössä kun esittää jotain omaa! Vaikka niitä katseita olisikin vain kaksi.
En tiedä mitä tekisin jos en soittaisi. Tällä hetkellä rämpytän murrosvaiheessa olevassa Maininki- yhtyeessä, jonka tekemisiä voi seurata naamakirjassa. Se on jo pitkään ollut ykkösprojektini, jonka kanssa haluan tähdätä aina levyjen tekemiseen saakka. Nimenomaan bändissä soittaminen on kiinnostavaa musiikissa, saada se jokin oma juttu toimimaan rennossa soittoporukassa. Itselleni bändi on ollut myös aina enemmän tai vähemmän turvaverkko. Kyllähän siinä porukka hitsautuu yhteen aika äkkiä.
 Tuskin tällä harrastuksella koskaan mitään tulee tienaamaan, mutta olisihan se siistiä olla arvostettu muusikko. No rakkaudesta lajiin, katsotaan mitä tapahtuu.
Tällä hetkellä ykkössoittimena palvelee Matti Nevalaisen valmistama Flying Finn. Paras soitin jota olen kädessäni pitänyt. Eikä kellään ole samanlaista. Awesome. Teen jossain vaiheessa pelkistä soittokamoista oman postauksen.

Oletteko muuten koskaan miettinyt mitä kaikkea kiteytyy sanaan "olen" ?
Seuraavaksi voisi julkaistaa runon, ehkä jotain syvällistä..

Päätin pitkällisen pohdinnan jälkeen perustaa blogin. Aika homoa, eikö? Neitimäiseksikin tätä touhua on kutsuttu. Ei minulla ole mitään varsinaista syytä, miksi loin blogin. Ei minulla ole suurta tarvetta jakaa asioitani muille (saatan toki valehdella itselleni).  Ensinnäkin, nautin kirjoittamisesta ja toiseksi, tällä tavoin sanan säilä pysyy hyvin terässä. Patologinen Antilooppi- blogistani löydät helvetin synkkiä ja typeriä runojani, huonolaatuisia kuvia ja etenkin asiaa musiikista. Näin alkaa henkilökultin luominen! Riku Luoma, 18- vuotias kitaristi ja muusikon alku nousee blogillaan kansakunnan kerman joukkoon yhtenä maamme syvällisimmistä älyköistä. Vaviskaa fitnesskaunottaret!

Ps. Ensimmäinen julkinen runoni, joka on lähinnä ajatusvirtaa.

En ajatellut pääseväni näinkään pitkälle.
Olen tientukkeena muulle elämälle.
Ihminen, vitun idiootti.

Toinen ps. Seuraavassa kirjoituksessa siitä musiikista. Ehkä jonkin riffinpätkänkin linkkaan.